Maalaukseni perustuvat arjen keskustelulle. Keskustelen itseni kanssa samalla kun maalaan. Alitajuntani pyytää puheenvuoron käteni kautta, johon silmäni antavat vastakommentit. Aiheeni löydän ilmioistä ja asioista, jotka tapahtuvat joko minulle tai kanssaihmisilleni. Erilaiset tunteet sekä tuntemukset ovat herättäneet halun pohtia ja keskustella.

Jokin ajatus jää mieleeni kypsymään. Yleensä ajatukseen sekoittuu kiinostava muoto tai toisinaan konkreettinen havainto, jonka avulla voin aloittaa keskustelun eli maalaamisen. Työn edetessä keskustelu muuttaa suuntaa, syvenee ja selkeytyy. Varsinainen lopputulos on usein itsellenikin yllätys. Keskittyessäni keskeneräiseen maalaukseen, en vielä tiedä tulevia aiheita. Etenen päiväkirjanomaisesti ja pohdittavia asioita on löytynyt. Taaksepäin katsoessani huomaan kaaren, jonka työni muodostavat antaen vaikutelman isommasta aihelinjauksesta, vaikka tietoisesti en ole niin tehnyt.

Näyttelytilassa työni jatkavat keskustelua taiteen kokijan kanssa. Pidän maalamista palkitsevana työnä, jos vastapuhelua ja pohdintaa syntyy sekä mahdollisesti myös erilaisia näkökulmia kuin itselläni on. Taidetta ei voi koskaan ymmärtää väärin. Jokaisen tulisi tarkastella taidetta itsensä kautta ja antaa itselleen mahdollisuus omaan puheenvuoroon.




My paintings are based on everyday conversation. I converse with myself while I paint. My subconscious asks to speak via my hand and  my eyes comment on what it says. I find themes from phenomena and things which happen to me or to other people. Various feelings and experiences have provoked a desire to think and converse.

A thought matures in my mind. Usually this thought is mixed with an interesting shape or, at times, a concrete observation, which enables me to begin conversation, i.e. painting. As the work progresses, the conversation changes direction, gains depth and gets clearer. The actual end result is often a surprise to me too. As I concentrate on a painting in progress, I do not yet know what themes the future will bring. I advance like making entries in a diary, and there has been plenty to think about. As I look back, I see the arc my works create, giving the impression of a more extensive thematic line although I have not consciously followed one.

My works continue to converse with the viewer in the exhibition space. I consider painting to be rewarding if it creates conversation and thought, even potentially contradicting viewpoints to my own. Art can never be misunderstood. Everyone should view art through their own experiences and allow themselves the opportunity to take part in the conversation.



Karita Kivikoski-Veijalainen


Karita Kivikoski-Veijalainen   •   Puh./Tel. +358 50 5968 179   •   etunimi.kivikoskiveijalainen@kuituposti.fi